SIGUIRIYAS

Siguiriya, seguirilla, seguiriya, siguirilla

monta eri kirjoitusasua ja monta eri tyyliä tyylilajin sisällä. Siguiriyas on soleán ohella toinen flamencolaulun päälajeista. Voisi sanoa, että ilman näitä paloja eli tyylejä ei olisi olemassa flamencolaulua. Useimmat muut palot ovatkin enemmän tai vähemmän johdettuja näistä kahdesta peruslajista.

Siguiriyas voi olla tyyliltään vakava, dramaattinen, mystinen, harras, synkkä joskus lohdutonkin laulu. Teemat käsittelevät inhimillistä kärsimystä ja tuskaa, elämän ja kuoleman suuria kysymyksiä. Rytmisesti compás koostuu kahdestatoista iskusta ja se voidaan laskea joko kahteentoista: 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 tai viiteen laskien pelkät aksentit : 1*2*3**4**5*

Säkeistöt muodostuvat yleensä neljästä säkeestä. Ensimmäiset kaksi säettä ja viimeinen ovat yleensä kuusitavuisia ja kolmas säe on yksitoistatavuinen. Kolmas säe voidaan myös jakaa kahteen osaan: viiden ja kuuden tavun osiin. Esimerkkinä el Planetan siguiriyas, joka on vanhin vielä nykyään tunnettu siguiriya.

A luna le pío,
La del alto cielo,
Como le pío que me saque a mi pare
De donde está metío.

Rukoilin kuuta
taivaalla korkealla
että hän päästäisi isäni sieltä
minne hänet teljettiin

Samoin kuin soleasta myös siguiriyasta voidaan erotella useita eri alalajeja ja tulkintoja. Alueellisesti on erotettavissa Cadizin, Jerezin, Los Puertosin ja Trianan tyylit. Vanhimmat, tyyliltään arkaaisimmat siguiriyat tulevat Los Puertosista (San Fernando, Puerto Real, Puerto de Santa Maria ja Sanlúcar de Barrameda) ja Trianasta (“toispuol jokkee” Sevillasta katsottuna, kuuluu nykyisin Sevillaan), ja ne voidaan ajoittaa 1700-luvun lopusta 1800-luvun alkupuolelle. Laulettuana niiden terciot ovat pitkiä ja toistoja on vähän. Lisäksi Trianan siguiriyasten melodiassa on vain vähän vaihtelua – ne muistuttavatkin tonáa. Uusimmat siguiriyat tulevat Jerezistä. Sekä Cadizin että Jerezin tyyleissä on toistoja runsaasti, säkeitä venytetään ja kolmas säe lauletaan fragmentoiden.

Oma erikoisuutensa ovat fryygisestä asteikosta poiketen kokonaan tai osin duurissa kulkeva siguiriyas cabales tai cabales-nimellä tunnettu palo, joka usein lauletaan siguiriyan lopetukseksi.

Siguiriyan tulkitsijoina on historiaan jäänyt sellaisia nimiä kuin Manuel Molina, El Loco Mateo, Enrique el Mellizo, Manuel Torre, jereziläiset El Planeta, María Borrico sekä trianalaiset Silverio, La Niña de los Peines. Nykylaulajista mm. Enrique Morente on luonut oman persoonallisen tulkintansa.

Tanssirepertuaariin siguiriyas on otettu yllättävän myöhään. Vuonna 1939 Vicente Escudero tanssi ensimmäisenä seguiriyaa Cádizissa ja sittemmin Madridissa sekä Barcelonassa.

Tanssittuna koreogafiassa on tavallisesti kaksi-kolme letraa (säkeistöä) ja yksi tai kaksi escobillaa (koputusosaa).

***

Tällä tunnilla opetellaan koreografia por siguiriyas kastanjetteja soittaen (vaikka voi sen ilmankin tanssia) ja sen rakenne on seuraava: salida, 1. letra, escobilla, 2. letra, escobilla ja viimeinen eli 3. letra, jossa tyylilaji vaihtuu: cabal.