Flamencotanssilla, silloin kun sitä esitetään bailen muodossa eli perinteisen muotoisena tyylilajin mukaisena tanssina, on olemassa erottuva rakenne. Perusrakenteen tunteminen on edellytys oman koreografian tekemiseen ja/tai improvisoimiseen.
Kaikilla eri tyylilajeilla on tanssittuna seuraavat perusrakenteet:
- Salida eli tanssin aloitusosa
- Letra eli säkeistö
- Escobilla eli koputusosa
- Final eli tanssin lopetusosa
Perusrakenteen osia voi lisätä (esim. letrat, toinen escobilla) ja lisäksi voi käyttää lyyristä kitaransäestyksellä tanssittavaa osaa nimeltä falseta. Joillakin tyylilajeilla on omat vakiintuneet falsetat jo itse perusrakenteessa. Sellainen on esimerkiksi alegrían Silencio -osa, jota ei esiinny muilla tyylilajeilla.
Perusrakenteen sisällä tanssijat kommunikoivat laulun ja kitaran kanssa
- aloittaakseen lauletun osion
- päättääkseen lauletun osion
- vaihtaakseen lauletun osion koputusosaan
- aloittakseen koputusosan
- tempoa nostaakseen
- rytmiä vaihtaakseen
- päättääkseen tanssin
Kommunikoinnin apuna käytetään llamada, rematea, cierreä ja subidaa.
Lisäksi itse perusrakenne antaa kohtuullisen paljon varioinnin mahdollisuuksia toteutuksessa
1.- Salida, es el momento en que el baialor/a comienza el baile.
2.- Letra o letras, parte que se centra en la interpretación del cante, el bailaor/a realiza marcajes y paseos para no interferir con la voz del cantaor (Fig. 1).
3.- Escobilla, parte dedicada al zapateado.
4.- Final (Macho, Estribillo, Ida). Se trata de la última letra de un palo flamenco. También se denomina remate5. Su nombre va a depender de cada palo. Algunos cantaores denominan Macho a la última letra de un palo, a la letra final o remate del mismo, por ej “el macho de soleá”. Pero existen palos cuyo final se denomina específicamente macho, y son la caña, el polo y las seguiriyas.