Flamencon ydinperuslajeihin kuuluu itseoikeutetusti bulerías. Lähes yksimielinen yleinen mielipide on, että bulerías syntyi soleásta tai oikeastaan soleán lopetukseksi lauletusta säkeenjatkeesta tai kertosäkeestä ja aivan erityisesti jereziläisen El Loco Mateon laulamasta soleán lopetuksesta (vuonna 1870). Bulerían kehtona pidetäänkin Jerez de la Fronteraa ja siellä Santiagon-kaupunginosan katuja Nueva ja Cantarería.
Kuten soleán myös bulerían säkeistöt muodostuvat kolmesta tai neljästä kahdeksantavuisesta säkeestä. Usein sitä kuuleekin laulettavan jonkin toisen laulun esimerkiksi juuri soleán, rematena, lopetuksena. Tyylinä bulerías on kuitenkin varsin joustava ja siihen voi laulaa melkein mitä tahansa runoista rockiin. Myös useita espanjalaisia joululauluja (villancicos) kuulee laulettavan por bulerías.
Buleríaksessa on erotettavissa kaksi erilaista päätyyliä: hitaampi bulerías al golpe tai bulerías por soleá (tai soleá por bulería), jossa soleán perintö on kuultavissa, ja nopeampi bulerías. Alueellisesti on erotettavissa mm. Jerezin, Cádizin ja Sevillan tyylit. Jereziläisessä kaikuu jerezin maanläheinen poljento ja säkeitä lauletaan pitkiksi tai niitä lyhennetään. Cádizin tyylin bulerías on cantiñaistunut eli saanut vaikutteita cantiñaksesta ja alegriaksesta. Triana ja Sevillan alueen monet kylät (Lebrija, Utrera, Móron..) ovat myös tuottaneet omaleimaisia tulkintoja.